lauantai 10. syyskuuta 2016

H Y P E R

A Dream To Die For


Love Will Tear Us Apart


Pepper


my childhood in the snow globe


Make Me Impressed.


Heipä hei kaikille! Sanni täällä, kivuliaan kiireen keskeltä kirjoitellen. 

Image result for is dat boi



Tämä postaus ilmestyy kovin myöhässä. Suurin syy tähän lienee viikon päästä minua odottavat ylioppilaskirjoitukset, jotka ovat tuhonneet kaiken vapaa-aikani sekä viimeisetkin rippeet psyykestäni. Opiskelu tekee kutaa, lapset. Mutta kukapa mielenterveyttään enää nykypäivänä tarvitsee, am I right?




Ennen kuin aloitan pitkään jo mielessäni muhineen tarinan, minulla ei ole valitettavasti tarjota teille kuin muutama hassu kuva, jotka lienevät jo valmiiksi tuttuja minua flickrissä seuraaville. Loistavaa. Halusin silti postata ensinnäkin ilmoittaakseni etten ole taas kuollut ja toiseksi... ihan muuten vain. Oli semmoinen fiilis.


Alla oleva kuva varjottaa hieman tulevaa tarinaa. Oon aika innoissani siitä, pakko myöntää. Kirjoittaminen on niin ihanaa. Olen viimevuosina kirjoittanut lähinnä depressiivistä, psykologista shittiä, vaikka nuorempana veri veti enemmän fantasian puoleen. Kenties tämä tarina on mahdollisuus herättää minussa vielä se hauskempi kirjoittaja, joka ei vain yksinkertaisesti oksenna pahaa oloaan paperille kun siltä tuntuu. Saa nähdä.

Tummia sävyjä ja synkkyyttä tarinassa tulee kyllä olemaan, mutta sen pariksi liittyy huumori, taianomaisuus sekä jännitys. LAPSUUS TAKAISIN SANNILLE ;;____;;


The Fox Den



Noh, siinä oli nyt jotakin.


Sannikki kuittaa.
 Toivottavasti saan tarinan ja elämän kasaan pian.
Tai ainakin sen tarinan.
Stay tuned for more stupid shit


xoxo

12 kommenttia:

  1. Aivan super upeita kuvia! Tuskin maltan odottaa seuraavaa tarinaa, kun olet niin älyttömän hyvä. Toivottavasti en langeta yllesi liikaa paineita :DD Se ei ole tarkoitus. Odotan silti innolla, mitä sieltä sitten ikinä tuleekaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mun ylle voi langettaa yhtään enempää paineita, teen sen itse niin totaalisesti ettei mua voi muut enää ahdistaa 8) Sen sijaan annat mulle motivaatiota kommentillasi, joten kiitos ihan hurjasti sinulle! ♥

      Poista
  2. Ihania kuvia, kaikki ihanat tutut muruset tarinoistasi!
    Ymmärrän hyvin miten synkkyys vie kaiken ilon ja mielenterveys on aivan roskiin heitetty. Itse masennuksesta kärsineenä sen ymmärtää ettei vain tahdo/jaksa tehdä mitään. Pakolliset tehtävät menee nipin napin.

    Tsemppiä kirjotuksiin! Toivotaan parhaita mahdollisia tuloksia. Ja että saat elämäsi kasaan sekä tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos myötätuntoisesta kommentista, vilu! Eiköhän tässä itse kukainenkin selvitä... ♥ joten apinan raivolla eteenpäin!!

      Poista
  3. ylioppilaskirjoitukset hyi yäk mulla on ensimmäinen vasta maaliskuussa, mutta oksettaa ja heikottaa ja stressaa ihan näin valmiiksi, en tiedä mitä maaliskuussa sitten käy :'-) yritä parhaasi kuitenkin omissa kirjoituksissasi,,jos näin voi sanoa

    mutta hei noi yllä olevat kuvat ! wow wow wow värimaailma kuvissa on uskomattoman kaunis ja silmiä vangitseva. itse oon tollasten kuvien suuri fani, vaikka sitä ei omista kuvista huomaa. kekseliäitä ja psykologisesti,,kauniita ???

    toisaalta tykkään myös tuosta vähän toisenlaisesta kuvasta (kettukuva !!!) kuvakulmalle palvontaa, toisaalta myös tuo taianomaisuus aaaa vangitsevaa, siitä, jos jostakin ihmisten silmät tykkää or at least sen olen huomannut itse.

    tarina kuulostaa hyvältä, oon aina tykännyt sun tyylistä tehdä niitä. joten sitten kun ehdit, niin tarinaa vaan tänne näin, luen sitä mielelläni. voin myös samaistua siinä suhteessa sun kanssa, että itse kirjoitan aina kun olo ei ole positiivisin. tai voinhan mä positiivinen olla, mutta silloinkin aika sarkastinen paska :-DDDDD

    toivottavasti sun kirjotukset kuitenkin menee hyvin !! tsemppiä niihin toivotan vielä kerran, mikä aine muuten on kysymyksessä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, hienoa kuulla että arvostat kuvieni värimaailmaa jne sommittelua! ♥
      Sun kommenteista tulee aina semmonen olo että todella tiedät, mistä puhut. Olen itsekin huomannut noiden fantasia-aiheiden olevan huomattavasti suosituimpia esim. Flickrin piirissä, mistähän tuo mahtaa johtua..
      Kirjoituksista vielä sen verran, että kirjoitan evl. uskonnon reaalin, kiitos kannustuksesta! Ja tsemppiä sinunkin kirjoituksiisi sitten hamaan tulevaisuuteen x)
      Ihana kommentti, lämmittää sydäntä tämmöset ♥

      Poista
  4. holy vittu oon niin ilonen että oot postannu taas!! oot jo vuosia ollu mun lemppari nukkebloggaaja ja vaikka ei nuket mulla vie yhtä paljoo vapaa-aikaa kuin ennen nii tätä blogia jaksan kyllä aina lukea ja ihannoida. oot kehittyny iha huimasti! ehkä saan inspistä itekki taas postata pitkästä aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ebula! Olen kiitollinen, kun jaksat lukea ja vieläpä kommentoida! ♥ Piristit päivääni :)

      Poista
  5. Huh, ensinnäkin huimasti tsemppiä kirjoituksiin!
    Aika tuntuu vierivän hirveää vauhtia; kauankohan siitä on, kun edellisen kerran olen kommentoinut sinulle? Saati sitten, millainen kommentti se mahtoi olla. Etäisiä muistikuvia löytyy, mutta koska emmeköhän me kaikki ole muuttuneet niistä ajoista, taidamme pysyä erossa niistä muistikuvista...

    Joo. Mulla erittäin nostalginen olo tätä kirjoittaessa. Muistan, kun tulin tänne joskus päivittäin lukemaan postauksiasi. Luonnollisesti olen nytkin varsin iloinen siitä, että sait kerättyä voimia postaamiseen. Kuvaustyylisi on edelleen todella erottuva! Rakastan noita värejä ja sitä tyyliä, johon olet hiljalleen siirtynyt. Varsinkin tuo kettukuva ja sitä edeltävä Ambre-kuva ovat varsin ihastuttavia! Kehitys on käsinkosketeltavaa.

    Odotan suurella innolla seuraavaa tarinaasi! Itsekin olen alkanut siirtymään hiljalleen pois fantasiamaailmasta (johon tämäkin blogi minut aina saatteli, kiitos siitä) ja kokeilemaan muitakin tyylejä. En tiedä nykyisestä elämäntilanteestasi, mutta jos yhtään osaan rivien välistä lukea, niin tahdon vain sanoa, että voimia matkaan. Ihan oikeasti. Itse täällä mielenterveysongelmissa riutuvana tahdon ehdottomasti muiden saavan elämänsä kuntoon, toivottavasti sinäkin. <3

    Huh okei, en halua lopettaa kommenttia tähän, joten sanonpa vielä, että kiitoksia postauksesta! Tarinaa odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voi sitä aikaa kun viimeksi postasin aktiivisesti, taisi olla joskus aivan lukion alussa...
      Itsellänikin on kieltämättä nostalginen olo aina kun nykyään vilkaisenkaan tätä blogia. En vain osaa sanoa, onko se hyvä asia, sillä tulee hurjan tyhjä olo, kun katselee näitä lapsuuden kuvia ja lukee sanoja, joita minä ja muut olemme joskus kirjoittaneet tänne. Nämä nukkejutut olivat niin merkittäviä minulle! xd muistan, kuinka koulussakin vain suunnittelin pää pilvissä postauksia, kun olisi pitänyt opiskella. Silloisien ystävien kanssa vain haaveiltiin uusista nukeista, ja parasta oli päästä kehittämään uudelle nukelle oma luonne ja persoonallisuus. Oman pienen maailman luominen oli voimauttava tunne, ihan kuin olisi ollut sellainen pikkujumala fiktiivisten hahmojen joukossa.

      Mutta se siitä muistelusta. Kumarran ja kiitän motivoivasta kommentista! Parasta maailmassa on kyllä kuulla, että on kehittynyt jossain. Silloin häviää hetkeksi tunne siitä, että on jumissa ei-missään. Hankala selittää, joten helpompi vain kiittää sinua auliisti!

      Voimia sinullekin. Kyllähän me kasassa aina pysymme me ihmiset, eikös juu? ;)

      Tulipas höpötettyä kaikkea typerää, mutta en mahda itselleni mitään. Kiitän vielä kerran, Sade!♥

      Poista
  6. Eep ihanat värit näissä kuvissa 6/5 tykkään 👌🏼 Pitäisi itsekin joskus rohkaistua ja muokata värejä juuri niin villeiksi kun haluan... Päädyn yleensä vaan tavoittelemaan sellaista peruskirkasta värimaailmaa mikä on toisinaan ehkä jopa tylsä köH

    Also kirjoituksiin! Olivat kieltämättä aika tuskainen kokemus mutta hei minäkin selvisin ja pääsin läpi vaikka lukeminen jäi jokseenkin vähäiseksi joten!! Kahvia/teetä ja asenteeksi sellainen "uuu abien valtakunnallinen eväsretki" niin niillä pärjää pitkälle (suosittelen myös lämpimästi evääksi kaikkea sellaista mitä voi napostella samalla kun kirjoittaa, esim tikkarit ja viinirypäleet yms ovat käteviä koska ruuasta saa lohtua keskellä ytl:n julman hirmuvallan kulminoitumista ihmeellisiksi tehtäviksi)

    (ja hei minä kirjoitin äikässä esseen meemeistä ja ylsin melkein laudaturiin eli mitä siellä oikeasti oppii on että memet vievät aina pitkälle. memet suojelevat kylmässä maailmassa.)

    + uusi tarina kuulostaa sangen mainiolta idealta, on tullut jo ikävä sun tarinoiden lukemista! On kuitenkin ihanaa, että vaikka aikaa ei olekaan ollut nukeille olet silti postannut aina toisinaan - tulee sellainen tuttu ja turvallinen olo kun näkee bloggerin ilmoittavan sen bloggaajan postanneen, jonka tarina vaikutti suuresti siihen että päätyi itse tarinomaan nukeistaan.

    (mitä on suomen kieli oon ihan ruosteessa kommentoimisen suhteen help)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...Also ONNEA kirjoituksiin**** mitä on oikolukeminen

      Poista